KIITOS, YSTÄVÄT!

Saamani 2192 ääntä Helsingin valtuustoon on luottamuksen osoitus. Toivon, että investointinne kasvaa korkoa. Pidetään yhteyttä. Ilmoittaudu sähköpostiraporttieni seuraajaksi: olli(at)ollivaltonen.fi. Toivon myös palautteita, huomioita ja kysymyksiä samaan osoitteeseen.

Aika nöyränä. Ja hyvin kiitollisena.

Olli Valtonen
(Kuva: Vaalitiimiläisiä
tuloksia jännittämässä 26.10.,
väsyneinä mutta onnellisina.)




.

.

.












ONNELLISTEN IHMISTEN KAUPUNKI?

Vaaliteemani olennainen kirjain on sen kysymysmerkki. Haluan haastaa helsinkiläiset äänestämään sen puolesta, että tästä kaupungista saataisiin rahtusen onnellisempi.

– Tärkeä, vaikka epätavallinen poliittinen teema, vai mitä? Mutta onnellisuus on ehdottomasti myös politiikan asia. Ja se koskettaa kaupungin taloutta. Myönteisesti.

Jos onnistumme parantamaan ihmisten onnellisuutta, se heijastuu oikeastaan kaikkeen. Terveyteen, lasten kasvattamiseen, elinikään, luovuuteen, työn tuottavuuteen… Mutta ennen kaikkea se vaikuttaa mielenterveyteen ja elämän laatuun.

Helsinkiläisten onnellistuttaminen on hyväksyttävä yhdeksi kunnallispolitiikan päätavoitteista. Se maksaa itsensä takuuvarmasti takaisin.

Työni HelsinkiMission toiminnanjohtajana on herättänyt minut nuorten ja vanhusten pahoinvoinnille. Vanhuksilla iso ja riittämättömästi ratkaistu hätä on yksinäisyys ja sen kintereillä kulkeva masennus. Helsingin olisi nyt ryhdyttävä tuntuvasti päättäväisemmin toimiin, joilla tähän onnettomuuden lähteeseen voidaan puuttua. Keinoja on, herääminen puuttuu.

Nuorten mielenterveyspalveluista olen todella huolestunut. Ne ovat riittämättömät.

Ei ole sattumaa, että joudumme jatkuvasti kuulemaan huonoja uutisia nuorten pahoinvoinnin eri seurauksista. Päättäjiltä vaaditaan teräviä aivoja, kyllä. Mutta entä sydän?

Nuorten pahoinvointia voidaan tehokkaasti vähentää. Keinoja on, herääminen puuttuu. Kysymys ei ole siitä, etteikö meillä olisi varaa. Tosiasiassa meillä ei ole varaa siihen, että nuorten pahoinvointiin ei puututa.

Kaupunkilaisten onnellisuuden rakenteelliset esteet on tutkittava ja poistettava.

Kaupunginvaltuusto ei pysty yksin parantamaan ihmisten elämänlaatua. Päättäjien tehtävänä on huolehtia oikeudenmukaisuudesta ja kohtuudesta, kyllä. Mutta entä rakkaus?

Rakastamiseen tarvitaan kansalaisia ja heidän järjestöjään. Haluan vaalikampanjassani nostaa esille kaupungin ja kansalaisten yhteistyön. Peräänkuulutan uutta lähiyhteisöllisyyttä, jonka toteutumiseen kaupunki voi merkittävästi osallistua tukemalla yhteisöhankkeita ja hyvän tekemistä.

Vapaaehtoista työtä tekeviä on jo täällä tuhansittain, sosiaalialan järjestöissä, ympäristöliikkeessä, nuorten liikuntaharrastusten ja kulttuurin piirissä sekä vertaistukiryhmissä. Tämä energia on jo vietävä kunnalliseen päätöksentekoon.

Välittämiselle ja yhteisöllisyydelle on nyt pakko luoda selkeä strategia!

Kunnallisvaalit antavat mahdollisuuden ottaa kantaa yhteisöllisyyden puolesta poliittisella tasolla. On aika arvioida päättäjiä heidän lähiyhteisöllisen elämänsä ja valintojensa kannalta. Sillä mitä hyödyttää paraskaan asuntopolitiikka tai huippuosaaminen, jos helsinkiläiset eivät ole onnellisia?

Olli Valtonen
Kokoomus 586